Oklahoma Cityn pommi-iskusta tuomittu Timothy McVeigh teloitetaan huomenna. Kolme neljäsosaa amerikkalaisista kannattaa McVeigh'n teloitusta. Mutta millainen oli tuon nuoren miehen tie arasta koulupojasta Yhdysvaltain historian pahimmaksi terroristiksi?


Oklahoman liikkuva poliisi pysäytti Interstate 35 -valtatiellä 19.4.1995 pohjoiseen matkalla olleen nuoren miehen, jonka auton rekisterilaatta oli pudonnut paikoiltaan. Pysäytyksen yhteydessä kävi ilmi, että miehellä oli kainalokotelossa pistooli, millä tavoin aseen kantaminen oli Oklahomassa laitonta. Poliisi pidätti hänet. Kalpea, kapeakasvoinen, Timothy McVeigh -niminen nuorukainen vietti seuraavat kaksi yötä Noblen piirikunnan putkassa.

Koska kyse ei kuitenkaan ollut vakavista rikkomuksista, McVeigh aiottiin päästää takuita vastaan vapaalle jalalle – kunnes FBI sai kuulla pidätyksestä ja ilmoitti, että nuori maankiertäjä oli "toinen kahdesta Yhdysvaltain etsityimmästä miehestä". FBI:n mukaan kyse oli miehistä, jotka olivat kaksi päivää aiemmin räjäyttäneet voimakkaalla autopommilla liittovaltion virastotalon Oklahoma Cityn keskustassa.

Räjähdyksen jälkeinen välitön reaktio oli ollut, että kyseessä täytyi olla joku Lähi-idästä kotoisin oleva islaminuskoinen terroristi. Järkytys oli suunnaton, kun ilmeni, että hirmuteon takana olikin yksi kansakunnan omista pojista. Räjähdyksessä sai surmansa 168 ihmistä, joista 19 oli pikkulapsia. Kuinka kukaan amerikkalainen saattoi tehdä sellaista omille maanmiehilleen? Miten ihmisestä kasvoi hirviö, lapsenmurhaaja?

Äiti hylkäsi, koulussa kiusattiin

Timothy McVeigh syntyi Pendletonin pikkukaupungissa New Yorkin osavaltion luoteisosissa 23.4.1968. Hänen äitinsä jätti miehensä ja muutti Texasiin, kun Timothy oli vasta 10 vuoden ikäinen. Isänsä ja vanhemman sisarensa kanssa kolmisin jäänyt pieni ja hiljainen Timothy joutui koulussa toisten lasten kiusaamaksi. Pitääkseen paremmin puoliaan hän ryhtyi harrastamaan painonnostoa ja ampuma-aseita.

Kun Tim McVeigh oli 14-vuotias, hän kertoi naapurin tytölle olevansa "eloonjäämistaistelija" (survivalist): hän varastoi ruoka- ja leirintätarvikkeita sekä aseita "siltä varalta, että maahan tehtäisiin ydinhyökkäys tai että kommunistit valloittaisivat maan".

Lopetettuaan koulun nuori Tim McVeigh pääsi töihin rahankuljetusliikkeeseen. Työtovereiden mukaan hän ilmestyi eräänä päivänä töihin "näyttäen aivan Pancho Villalta" (= 1900-luvun alussa elänyt meksikolainen vapaustaistelija): kaksi panosvyötä kulki ristiin hänen rintansa yli ja hän kantoi kahta pistoolia, katkaistua haulikkoa ja kiikaritähtäimellä varustettua kivääriä. Kun sama meno jatkui, hänen esimiehensä oli lopulta pakko kehottaa häntä tulemaan töihin "vähemmän perusteellisesti aseistautuneena" (less well armed).

McVeigh'llä oli aseiden ohella toinenkin intohimo: tietokoneet. Hän kävi tietokonekurssin ja hallitsi ohjelmoimisen niin hyvin, että sai sen ansiosta valtion stipendin collegeen. Opinnot jäivät kuitenkin pian kesken, kun nuorukaisen kiinnostus aseisiin kasvoi suoranaiseksi pakkomielteeksi. Internetin ihmeellisessä maailmassa hänen tiensä johti usein ääriliikkeiden kotisivuille.

Eloonjäämistaisteluunsa liittyen McVeigh ja hänen koulutoverinsa David Darlak ostivat vuonna 1988 neljän hehtaarin maatilkun, jossa he harjoittelivat aseiden käyttöä. Eräänä päivänä he viettivät siellä viisi tuntia räjäyttäen latauksia, jotka "järisyttivät koko laaksoa tuntien ajan".

1980-luvun aikana vanhanaikaisen raskaan teollisuuden toimintoja supistettiin rajusti, ja luoteisen New Yorkin alue kärsi lamasta. Timothy McVeigh tunsi elämänsä päätyneen umpikujaan. Silloin isä Bill ja tämän työtoveri kehottivat poikaa liittymään Yhdysvaltain armeijaan. Tämä innostui ajatuksesta oitis.

Todellinen ja kuviteltu sota

McVeigh kukoisti armeijassa. Hän menestyi erinomaisesti kirjallisissa kokeissa, sai ammunnoissa täydet pisteet ja oli muutenkin mallisotilas. Hän yleni ennätysajassa kersantiksi ja edelleen joukkueenjohtajaksi. Kun muut lähtivät iltavapaalle iskemään naisseuraa, McVeigh jäi kasarmille puunaamaan aseitaan ja ahmimaan Guns & Ammo ("Aseet ja ammukset") -aikakauslehtiä. Ainoa nainen, josta hän näytti pitävän ja johon hän piti yhteyttä, oli hänen pikkusiskonsa Jennifer.

Palvellessaan Kansasin Fort Rileyssa McVeigh päätyi lukemaan teoksen nimeltä The Turner Diaries ("Turnerin päiväkirjat", 1978), apokalyptisen tulevaisuuskuvaelman, josta oli tullut USA:n militarististen äärijärjestöjen jäsenille jonkinlainen raamattu.

William Pierce -nimisen antisemitistin Andrew Macdonald -salanimellä kirjoittamassa Turnerin päiväkirjoissa joukko aseistautuneita "isänmaanystäviä" tekee autopommi-iskun FBI:n päämajaan Washingtonissa, syöksee hallituksen vallasta, surmaa maan silmäätekevät juutalaiset ja taivuttaa Yhdysvallat tekemään ydinaseiskun Israeliin. Tim McVeigh ymmärsi, että teos oli kuumaa tavaraa. "Älä näytä sitä kenellekään", hän varoitti lainatessaan kirjan armeijakaverilleen. "En halua joutua ikävyyksiin."

Armeija-aikana McVeigh'n varautuminen Yhdysvaltain miehitykseen kohosi jo mielipuolisiin mittoihin. Hänellä oli Junction Cityssä lukollinen varasto, johon hän haali kymmeniä aseita, kasapäin armeijan ruoka-annoksia, jotka hän vaihtoi aika ajoin tuoreisiin, sekä sadan gallonan tankin vettä. Kun armeijakaverit naureskelivat hänen puuhilleen, hän vastasi kuivasti: "Odottakaas vain."

McVeigh ei päässyt taloudellisia suhdanteita pakoon armeijassakaan. Kylmän sodan loppuminen Berliinin muurin sortumisen myötä merkitsi, että puolustusvoimien budjettia tultaisiin supistamaan. Välttääkseen saneeratuksi joutumisen McVeigh päätti yrittää armeijan erikoisjoukkoihin, Vihreisiin Baretteihin. Komennus Persianlahden sotaan kuitenkin keskeytti valmistautumisen testeihin.

Persianlahden sodassa McVeigh palveli Ensimmäisessä Jalkaväkidivisioonassa Kuwaitissa, ja hänet palkittiin Pronssitähti-ansiomerkillä. Toisin kuin monet muut, McVeigh viihtyi sodassa. Hän jopa otti kuolleista irakilaissotilaista valokuvia.

Palattuaan Yhdysvaltoihin McVeigh päätti osallistua Vihreiden Barettien valintakokeisiin, mutta sodan takia hän oli heikosti valmistautunut ja karsiutui äärimmäisen vaativissa kolmiviikkoisissa testeissä jo ensi metreillä. Uutta tilaisuutta yrittää ei tulisi. Tämä katkeroitti hänet ja hän erosi armeijasta joulukuussa 1991.

McVeigh palasi kotikaupunkiinsa Niagaran putousten lähistölle. Hän oli syvästi pettynyt elämäänsä. Koulunsa keskeyttäneenä hän koki naisia ja etnisiä vähemmistöjä puolustavat tasa-arvolait itselleen uhkaksi työmarkkinoilla. Kevättalvella 1992 hän kirjoitti Lockportin kaupungin Union-Sun and Journal -sanomalehteen: "Yhdysvallat on rappiolla. Amerikkalaisen unelman tavoittelun sijasta ihmiset kamppailevat saadakseen seuraavan viikon ruuat ostetuksi. […] Onko sisällissota edessä? Onko meidän vuodatettava verta voidaksemme uudistaa nykyjärjestelmän? Toivon, etteivät asiat etene siihen pisteeseen. Mutta se on mahdollista."

Yhä syvemmälle vainoharhoihin

Seuraavat vuodet McVeigh ajelehti osavaltiosta toiseen. Hän liikkui piireissä, joissa vastustettiin kiivaasti kaikkinaisia viranomaisten yrityksiä rajoittaa amerikkalaisten vapaata, perustuslain toisen lisäartiklan (2nd Amendment) takaamaa aseenkanto-oikeutta.

Arizonan Kingman oli yksi sellaisista paikoista, joissa McVeigh viihtyi. Siellä mies "saattoi kulkea kadulla maastopuku yllään ja ase vyöllään ja näyttää täysin normaalilta". Arizonan lainsäädännön kuriositeetteja on, että jos kantaa ampuma-asetta mukanaan, se on pidettävä reilusti näkyvillä – kuin Villissä lännessä konsanaan.

Aseitaan ja perustuslakiaan rakastavien "isänmaanystävien" suurimpia vihan kohteita oli USA:n valtiovarainministeriön alaisuudessa toimiva Alkoholi-, Tupakka- ja Tuliasevirasto (Bureau of Alcohol, Tobacco and Firearms eli ATF). Sen toiminta johti vuonna 1992 Idahon takamaiden Ruby Ridgeen linnoittautuneen, laittomiin asekauppoihin sekaantuneen Randy Weaverin tiluksien piiritykseen, jossa FBI surmasi Weaverin vaimon ja 14-vuotiaan pojan, sekä Texasin Wacossa vuonna 1993 satoja laittomia aseita haalineen Daavidin Oksa -uskonlahkon päämajan saartoon, jonka päätteeksi noin 80 lahkon jäsentä – joukossa naisia ja lapsia – sai surmansa tulipalossa.

McVeigh vietti osan ajastaan Michiganin Deckerissä armeijakaverinsa Terry Nicholsin ja tämän veljen Jamesin luona. Molemmilla veljeksillä oli ollut avioero- ja elatusriitoja tuomioistuimissa ja he olivat alituiseen rettelöissä viranomaisten kanssa; he jopa yrittivät irtisanoutua Yhdysvaltain kansalaisuudesta.

Nicholsien seurassa McVeigh päätyi kuuntelemaan Mark Koernke -nimistä kansankiihottajaa, joka saarnasi poliitikkojen, rikkaiden pankkiirien ja tiedotusvälineiden eliitin välisestä salaliitosta ja tulossa olevasta vallankaappauksesta. Hänen mukaansa YK hyökkäisi Yhdysvaltoihin mustien helikopterien parvina, tekisi kansalaisista orjia ja istuttaisi näiden käsiin mikrosirut. (Ilmestyskirjan [13: 16–18] mukaan pedon tultua maailman valtiaaksi jokaisen ihmisen käteen tai otsaan istutetaan "pedon merkki", jota ilman ei voi ostaa eikä myydä mitään. Merkistä kieltäytyvät kristityt surmataan.) Isänmaanystävien olisi syytä valmistautua taisteluun.

Wacon piiritys keväällä 1993 sai McVeigh'n aivan suunniltaan. Hän uskoi tapauksen olevan selvä merkki Raamatussa kuvatuista lopun ajoista. Erään Nicholsien naapurin mukaan McVeigh oli samoihin aikoihin sanonut, että hänen takamukseensa olisi Persianlahden sodan aikana istutettu mikrosiru, jonka avulla hänen liikkeitään voitaisiin tarkkailla (= hänet oli rokotettu).

Kosto ja sovitus

Apokalyptiset ajatukset elivät Timothy McVeigh'n päässä omaa elämäänsä, ja nuorukainen ajautui yhä syvemmälle tilaan, jossa mielikuvitusmaailma vähitellen syrjäytti tyystin todellisuuden. Paitsi erilaiset tilaisuudet, internetissä valtoimenaan rehottavat äärijärjestöjen kotisivut ruokkivat tätä kehitystä.

Ruby Ridgen ja Wacon uhrit olivat äärijärjestöjen "isänmaallisille amerikkalaisille" marttyyreja sodassa liittohallitusta vastaan. Maaliskuussa 1995 Montanan Miliisi julkaisi internetissä listan, jossa korostettiin huhtikuun 19. päivän merkitystä. Sen mukaan 19.4.1775 käytiin Lexingtonin taistelu, josta Yhdysvaltain vapaussota sai alkunsa. ATF teki epäonnistuneen ratsiayrityksen Randy Weaverin tilalle 19.4.1992 ja Wacon piiritys päättyi "hallituksen organisoimaan joukkomurhaan" 19.4.1993.

Harhaillessaan ympäri maata Tim McVeigh piti yhä säännöllisesti yhteyttä nuorempaan sisareensa Jenniferiin, joka Niagara Fallsin kaupungin Crazy Horse -saluunassa paini hyytelömeressä pelkät bikinit yllään miesasiakkaiden kanssa. Kevättalvella 1995 Tim McVeigh sanoi sisarelleen, että hän tulisi tekemään "jotakin suurta" huhtikuun 19. päivänä. Jennifer ei hiiskunut asiasta kenellekään.

Kun McVeigh pian Oklahoma Cityn pommi-iskun jälkeen saatiin kiinni – FBI pääsi hänen jäljilleen hänen vuokraamansa, räjähdyksessä tuhoutuneen kuorma-auton taka-akseliin lyödyn sarjanumeron perusteella – hän julisti olevansa sotavanki ja suostui ilmoittamaan ainoastaan nimensä, sotilasarvonsa ja armeija-aikaisen tuntolevynsä numeron. Uutiseen, jonka mukaan räjähdyksessä oli menehtynyt liuta pikkulapsia, hän reagoi lähinnä olankohautuksella – todeten, että niin menehtyi Wacossakin.

McVeigh ei koskaan paljastanut, oliko hänellä mahdollisesti ollut liittolaisia ja kuinka monta heitä olisi ollut. Häntä avustanut Terry Nichols jäi kiinni FBI:n tutkimuksissa ja sai elinkautisen tuomion. Jennifer McVeigh'lle luvattiin immuniteetti salaliittosyytteitä vastaan, jos hän suostuisi todistamaan oikeudessa.

Kun McVeigh kesäkuun 11. päivänä teloitetaan liittovaltion vankilassa Indianan Terre Hautessa, hänestä tulee ensimmäinen USA:n liittovaltion teloittama henkilö 38 vuoteen. Peräti 77 prosenttia amerikkalaisista on sitä mieltä, että kuolemanrangaistus on paikallaan.

Timothy McVeigh'n ja hänen kaltaistensa maailmassa unet ovat poikkeuksetta painajaisia ja joskus ne muuttuvat todeksi.


Kirjoittaja suoritti Master of Arts in Journalism -tutkinnon Oklahoman yliopistossa v. 1993–95.

* * *

USA maailman 4. ahkerin teloittaja

Yhdysvallat otti kuolemantuomion takaisin käyttöön vuonna 1977, ja sen jälkeen teloitusten määrä on vähitellen tasaisesti lisääntynyt. Vuosina 1977–2000 USA:ssa toimeenpantiin yhteensä 683 kuolemantuomiota. Useita tuhansia ihmisiä odottaa teloitusta ns. "kuolemanjonossa" (death row). Menetelmiä on käytössä neljä: myrkkyruiske, sähkötuoli, kaasukammio ja hirttäminen.

Presidentti George W. Bush tuli Texasin kuvernöörinä tunnetuksi yhtenä kuolemantuomion kiihkeimmistä kannattajista: kun Illinois'n osavaltio keskeytti kuolemantuomioiden toimeenpanon DNA-testien osoitettua muutamat kuolemaantuomitut syyttömiksi, Bush julisti olevansa varma, että kaikki Texasissa samaan rangaistukseen tuomitut olisivat syyllisiä. Hänen kuvernöörikaudellaan Texasissa teloitettiin yli 150 ihmistä, eikä hän suostunut armahtamaan ketään – ei edes alaikäistä tai vaikeasti kehitysvammaista rikoksentekijää.

Vuonna 2000 Yhdysvalloissa teloitettiin maailman neljänneksi eniten ihmisiä. Edelle kirivät ainoastaan Kiina (yli tuhat teloitusta), Irak (useita satoja) ja Saudi-Arabia (123).

Timothy McVeigh on ensimmäinen Yhdysvaltain liittovaltion teloittama henkilö sitten vuoden 1963.