Noam Chomsky, Yhdysvaltain tunnetuin toisinajattelija, MIT:n professori ja The New York Times -lehden mukaan "todennäköisesti merkittävin elossa oleva intellektuelli", suomii USA:ta ja muita länsimaita ja muistuttaa, etteivät New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskut kummunneet tyhjästä.


Tohtori Chomsky, monet ovat sanoneet, että maailma muuttui syyskuun 11. päivänä. Miten kommentoisitte tätä?

"Mustan tiistain" kauhistuttavat terroriteot ovat jotakin aivan uutta maailmanhistoriassa – eivät niiden mittasuhteiden tai luonteen vaan kohteen vuoksi. Tämä on ensimmäinen kerta sitten vuoden 1812, kun Yhdysvaltain oma maaperä joutui hyökkäyksen kohteeksi. Jotkut kaiketi haluavat tässä yhteydessä muistuttaa Pearl Harborista, mutta se on harhaanjohtavaa. Joulukuun 7. päivänä vuonna 1941 pariin sotilastukikohtaan USA:n siirtomaissa hyökättiin. [Havaijista tuli osavaltio vasta vuonna 1959.]

Näiden vuosien aikana Yhdysvallat käytännöllisesti katsoen tuhosi alkuperäisväestönsä, valloitti puolet Meksikosta [sen hallussa oli laajoja alueita nykyisen USA:n lounaisosista], valloitti Havaijin ja Filippiinit ja on erityisesti viimeisten 50 vuoden aikana ulottanut valtansa joka puolelle maailmaa. Uhrien määrä on ollut suunnaton. Tämä on ensimmäinen kerta, kun aseet on osoitettu vastakkaiseen suuntaan, ainakaan missään merkittävässä mitassa.

Sama koskee Eurooppaa. Se on kokenut suunnatonta tuhoa, mutta tämä on ollut seurausta sen sisäisistä sodista. Samaan aikaan se on valloittanut maailman muita kolkkia sanomattomalla julmuudella. Itse se ei ole joutunut uhriensa hyökkäyksen kohteeksi – Intia ei esimerkiksi ole hyökännyt Englantiin eikä Algeria Ranskaan. Siksi on vain luonnollista, että NATO nyt rientää USA:n tueksi: vuosisatojen kokemuksella imperialistisen väkivallan käytöstä on suunnaton vaikutus henkiseen ja moraaliseen kulttuuriin.


Tuomitsetteko terrorismin? Kuka tai mikä määrittää, mikä on terrorismia ja mikä miehittäjää vastaan taistelevan epätoivoisen kansan nousu tyranniaa vastaan? Kumpaan näistä kategorioista luokittelette taannoisen Yhdysvaltoja vastaan tehdyn iskun?

Sana "terrorismi" määritellään USA:n virallisissa asiakirjoissa seuraavasti: "Suunnitelmallinen väkivallan käyttö tai väkivallalla uhkaaminen, jolla on poliittisia, uskonnollisia tai ideologisia päämääriä. Tämä suoritetaan uhkailemalla, pakottamalla tai pelottelemalla."

Tämän mukaan taannoinen Yhdysvaltoja vastaan kohdistunut hyökkäys on ilman muuta terrorismia – itse asiassa kauhistuttava terroriteko. Tästä tuskin on maailmalla kiistaa.

Mutta termin kirjaimellisen merkityksen ohella on myös propagandistinen merkitys: "terrorismilla" viitataan vihollisen meitä tai meidän liittolaisiamme vastaan tekemiin iskuihin. Suurvallat usein viittaavat omaan voimankäyttöönsä termillä "pakottava diplomatia" eikä suinkaan sanalla "terrorismi", vaikka kyse usein onkin "väkivallan käytöstä tai väkivallalla uhkaamisesta, jolla on poliittisia, uskonnollisia tai ideologisia päämääriä".

Tällainen propagandistinen käyttö on universaalia. Kaikkihan "tuomitsevat terrorismin". Esimerkiksi natsit tuomitsivat terrorismin jyrkästi – ja vastasivat itse terrorismilla – kun partisaanit hyökkäsivät heitä vastaan. Yhdysvaltain vastavallankumoukselliset ohjelmat ottivat mallia natseista: entisiä Wehrmachtin upseereita käytettiin konsultteina ja Saksan armeijan käsikirjoja käytettiin suunniteltaessa toisen maailmansodan jälkeisiä vastavallankumouksellisia toimia kaikkialla maailmassa.

Näitä käytäntöjä vasten sama henkilö voi yhtäkkiä muuttua "terroristista" "vapaustaistelijaksi" ja päinvastoin.

Kun siis kysytään, mitä mieltä olemme terrorismista, täytyy olla tarkkana termin käytöstä. Itse käytän sanaa kirjaimellisessa merkityksessään eli tuomitsen kaikenlaiset terroriteot.

Massiivinen terrorismi on suurvaltojen vakiomenetelmä. Otetaan esimerkiksi Yhdysvaltain sota Nicaraguaa vastaan, joka johti kymmenien tuhansien ihmisten kuolemaan ja maan raunioitumiseen. Nicaragua vetosi Kansainväliseen tuomioistuimeen, joka tuomitsi USA:n kansainvälisestä terrorismista ja määräsi sen pidättäytymään toimistaan ja maksamaan sotakorvauksia. USA vastasi tuomioistuimen päätökseen laajentamalla sotaa ja käyttämällä veto-oikeuttaan kaataakseen YK:n turvallisuusneuvon päätöslauselman, jossa haluttiin kehottaa kaikkia maita noudattamaan kansainvälistä oikeutta. Sodan laajentuminen merkitsi käskyjä hyökätä puolustuskyvyttömiä siviilikohteita kuten maatalouskollektiiveja ja terveysasemia vastaan ja vältellä Nicaraguan armeijaa.

On syytä muistaa, että nämä terroriteot hyväksyttiin laajalti. Tunnettu poliittinen kommentaattori Michael Kinsley sanoi, ettei ulkoministeriön perusteluita iskuista siviilikohteisiin pitäisi noin vain sivuuttaa: "järkevän menettelytavan" oli läpäistävä "kustannus–hyöty-analyysi", jolla tarkoitettiin verenvuodatuksen ja kärsimyksen suhdetta saavutettavissa olevaan demokratiaan. "Demokratia" oli tietysti sitä, miten USA sen tulkitsi. Pidetään itsestäänselvyytenä, että Yhdysvaltain valtaeliitillä on oikeus tehdä omat analyysinsa ja toteuttaa projektinsa, jos se läpäisee heidän testinsä. Kun nämä terroriteot onnistuivat ja Nicaragua antautui, amerikkalaiset olivat "yksimielisen iloisia", kuten The New York Times julisti, vaikka lehdessä varsin hyvin tiedettiin, miten päämäärä oli saavutettu.

Tämä ei suinkaan ole ääriesimerkki. Mainitsen sen siksi, että tapauksesta ei voida kiistellä, kun otetaan huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen päätös, sekä siksi, että Nicaraguan epäonnistunut yritys taistella laillisin keinoin sen sijaan, että se olisi lähtenyt pommittamaan Washingtonia, asettaa toimintamallin keinoille, jotka USA:han tehoavat.

Monet amerikkalaiset ovat ilmaisseet kauhistuksensekaista raivoa, kun uutiskuvissa on näytetty, kuinka joissakin islamilaisissa maissa ihmiset polttivat Yhdysvaltain lippuja ja riemuitsivat World Trade Centerin romahtamisesta, ja janoavat siksi kostoa. Mitä sanotte tähän?

Hyvin harvat ihmiset ovat juhlineet New Yorkin terrori-iskuja – itse asiassa tällaisia reaktioita surkuteltiin jopa sellaisissa maissa, joissa ihmisiä on tallattu Washingtonin saappaan alle pitkiäkin aikoja. Mutta USA:ta kohtaan tosiaan tapahtui vihanpurkauksia. En ole kuitenkaan kuullut mistään läheskään niin irvokkaasta kuin mistä äsken kerroin. Niiden, joiden mielestä viimeviikkoiset tunteenilmaukset vaativat kostoa, pitäisi ryhtyä joukkotuhoiskuihin itseään ja omia instituutioitaan vastaan, jos heidän reaktionsa perustuvat jonkinlaiseen moraaliseen periaatteeseen.


Monet sanovat, että kautta historian jokainen maa, joka on joutunut hyökkäyksen kohteeksi, on tarttunut itsekin aseisiin. Mikä on mielipiteenne tästä?

Kun valtiot joutuvat hyökkäyksen kohteeksi, ne yrittävät puolustautua, jos vain voivat. Meillä on vuosisatojen kokemus siitä, mihin tämä oppi johtaa – ja joukkotuhoaseiden maailmassa se johtaa koko ihmiskunnan tuhoutumiseen. Tästä syystä eurooppalaiset päättivät puoli vuosisataa sitten, että molemminpuolisen teurastuksen, johon he olivat langenneet vuosisadoiksi, oli syytä loppua.


"Osama bin Laden on itse paholainen", sanovat jotkut. Onko bin Laden vihollinen vai jonkinlainen brandi tai logo, johon pahuus konkretisoidaan? Kuinka arvioitte amerikkalaisen median tapaa käsitellä New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskuja?

On paljon helpompaa personoida vihollinen ja liittää se pohjattoman pahuuden symboliin kuin yrittää ymmärtää, mitä näiden hirmutekojen taakse kätkeytyy. Ja aina on olemassa suuri houkutus olla välittämättä omasta osuudesta tapahtumien kulkuun.

Perustavia kysymyksiä ovat: Kuka iskuista on vastuussa? Millainen reaktion pitäisi olla? Miksi terrori-iskut tapahtuivat? Näitä kysymyksiä ei ole juuri lainkaan pohdittu. Ja käsiteltäessä kysymystä, mitä pitäisi tehdä, laillisista keinoista, jollaisiin Nicaragua yritti turvautua, ei ole mainittu juuri sanaakaan. Kun johtajamme turvautuvat väkivaltaan, meidän pitäisi ilmeisesti vain ylistää heidän rohkeuttaan ja lahjomattomuuttaan.


Bin Laden on sanonut, että hän vihaa Yhdysvaltoja ja haluaa tappaa kaikki amerikkalaiset. Miksi?

Eräät Lähi-idän asioihin perehtyneet asiantuntijat kuten Robert Fisk ovat haastatelleet bin Ladenia varsin laajasti. Tästä saudimiljonääristä tuli militantti islamilaisen liikkeen johtaja Afganistanin sodan aikana. Hän oli yksi monista uskonnollisista fanaatikoista, joita CIA ja sen liittolaiset Pakistanin tiedustelupalvelussa värväsivät, aseistivat ja kouluttivat, jotta he aiheuttaisivat mahdollisimman paljon harmia neuvostoliittolaisille. Ei ole varmaa, oliko bin Laden ikinä suorassa kontaktissa CIA:n kanssa, mutta sillä ei liene merkitystä. Nämä "afgaanit", kuten heitä kutsuttiin, terrorisoivat venäläisiä rajan molemmin puolin, mutta lopettivat iskunsa heti, kun Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista. He eivät sotineet Neuvostoliittoa vaan sen Afganistanin-miehitystä ja muslimien sortoa vastaan.

"Afgaanit" eivät kuitenkaan lopettaneet toimintaansa siihen. He liittyivät Bosnian muslimeihin Balkanin sodissa. He taistelevat myös venäläisiä vastaan Tšetšeniassa ja ovat mahdollisesti sekaantuneet terrori-iskuihin Moskovassa ja muualla Venäjällä. Bin Laden ja hänen "afgaaninsa" kääntyivät Yhdysvaltoja vastaan vuonna 1990, kun se perusti pysyviä tukikohtia Saudi-Arabiaan – hänen näkökulmastaan se vastaa Neuvostoliiton Afganistanin-miehitystä, mutta tilanne on paljon pahempi, koska Saudi-Arabiassa on muslimien pyhiä paikkoja.

Bin Laden vastustaa myös kiihkeästi useita Lähi-idän korruptoituneita ja sortopolitiikkaa harjoittavia hallituksia, joita hän pitää "epäislamilaisina". Näiden joukkoon kuuluu myös Saudi-Arabian valtaeliitti, joka talibaneja lukuunottamatta on maailman ääri-islamilaisin hallitus ja USA:n läheinen liittolainen hallituskautensa alusta alkaen. Bin Laden halveksii Yhdysvaltoja siitä, että se tukee näitä hallituksia. Kuten monet muutkin Lähi-idässä, hän on myös raivoissaan siitä, että USA on pitkään tukenut Israelin brutaalia miehityspolitiikkaa, jota on kestänyt jo 35 vuotta. Monien muiden tavoin hän rinnastaa nämä toimet USA:n ja Britannian jo kymmenen vuotta kestäneeseen sortoon Irakin siviiliväestöä kohtaan. Tämä on johtanut tuhansien ihmisten kuolemaan ja samalla vahvistanut Saddam Husseinin asemaa – joka muuten oli Yhdysvaltain ja Britannian ystävä ja liittolainen silloin, kun hän toteutti pahimmat hirmutekonsa, kuten kurdien tuhoamisen myrkkykaasulla.

Lähi-idän kansat muistavat hyvin kaiken tämän, vaikka länsi niin mielellään unohtaisi tosiasiat. Ja nämä tunteet ovat hyvin yleisiä. The Wall Street Journal suoritti [14. syyskuuta] kyselytutkimuksen Persianlahden alueen varakkaiden ja etuoikeutettujen muslimien keskuudessa – joukossa oli pankkiireja, liikemiehiä ja muita koulutettuja ihmisiä, joilla on läheiset suhteet Yhdysvaltoihin. He olivat näistä asioista pitkälti samaa mieltä: heitä suututti se, että USA suosii Israelia ja on estänyt palestiinalaisongelman ratkaisemisen diplomatian keinoin samaan aikaan, kun se sortaa Irakin siviiliväestöä, tukee kovaotteisia ja epädemokraattisia hallituksia kaikkialla Lähi-idässä ja asettaa esteitä eri maiden taloudelliselle kehitykselle tukemalla näitä hirmuhallituksia. Näiden maiden köyhien ja kärsivien massojen keskuudessa nämä samat tunteet ovat vielä katkerampia. He eivät katso hyvällä, kun heidän maidensa vauraus virtaa länteen tai sinne päin nojaavan, korruptoituneen valtaeliitin käsiin. Juuri tämä raivo ja epätoivo on johtanut itsemurhapommi-iskuihin.

Yhdysvallat ja monet muut länsimaat tulkitsevat tilanteen mielellään toisin. Erästä The New York Timesissa [16. syyskuuta] julkaistua analyysia siteeratakseni: terrori-iskujen tekijät "vihasivat lännen suosimia arvoja – vapautta, suvaitsevaisuutta, vaurautta, uskonnollista monimuotoisuutta ja yleistä äänioikeutta". Sen mukaan Yhdysvaltain omilla toimilla ei ole mitään osuutta asiaan eikä niitä siksi tarvitse edes mainita.


Onko sota terrorismia vastaan voitettavissa? Miten pitäisi menetellä?

Oikea tapa olisi edetä laillista tietä, kuten Nicaragua yritti tehdä – muistakaa, että sen kärsimät terrori-iskut olivat paljon tuhoisampia kuin syyskuun 11. päivän rikokset. Mikä oli oikea tapa Britannialle reagoida IRA:n pommi-iskuihin Lontoossa? Yksi tapa olisi ollut lähettää RAF pommittamaan heidän rahoituslähteitään, kuten Bostonia, jossa asun. Sikäli kuin se olisi ollut edes mahdollista, se olisi ollut rikollisen idioottimaista. Toinen mahdollisuus on pohtia realistisesti katkeruuden taustoja ja yrittää hyvittää vääryydet samaan aikaan, kun rikollisia rangaistaan oikeusteitse.

Muistellaanpa Oklahoma Cityn pommi-iskua. Heti sen jälkeen vaadittiin suureen ääneen Lähi-idän pommittamista, ja näin luultavasti olisi tehtykin, jos pienikin todiste olisi viitannut sinne suuntaan. Kun syylliseksi sitten paljastuikin henkilö, jolla oli yhteyksiä äärioikeistolaisiin miliisijärjestöihin, kukaan ei vaatinut, että Texas, Montana, Idaho ynnä muut paikat, joissa nämä järjestöt pitävät majaansa, pitäisi pommittaa maan tasalle.

Jotakuinkin jokaisella rikoksella on syynsä, ja usein huomaamme, että syyt ovat varsin vakavia ja että ongelmiin tulisi puuttua. Näin toimimme, jos meillä on rahtuakaan oikeudentajua, ja toivon mukaan näin vähennämme tulevien hirmutekojen määrää.


Onko islam vaaraksi länsimaiselle sivilisaatiolle tai onko länsimainen elämäntapa vaaraksi maailmalle?

Yhdysvallat ei pidä islamia vihollisenaan eikä päinvastoin. Maailman väkirikkain muslimivaltio Indonesia on ollut USA:n liittolainen vuodesta 1965. Maailman ääri-islamilaisin valtio talibaneja lukuunottamatta on Saudi-Arabia, joka sekin on aina ollut liittolaisemme. Balkanin sodissa USA asettui muslimien puolelle. Sitä vastoin USA:n Keski-Amerikassa 1980-luvulla harjoittaman terrorin pääkohteena oli katolinen kirkko, joka syyllistyi hirvittävään syntiin asettumalla köyhien puolelle. Tämän terrorin seurauksena tuhansia ihmisiä kuoli ja neljä maata tuhottiin perin pohjin. Länsimainen elämäntapa sisältää monia hienoja piirteitä, joita islamilainen maailma on myös omaksunut, mutta myös monia rikollisia piirteitä, jotka ovat uhka maailmalle.

Mitä "länsimaiseen sivilisaatioon" tulee, kun Gandhilta kysyttiin, mitä mieltä hän oli länsimaisesta sivilisaatiosta, hän sanoi, että se voisi olla hyvä idea.


(Artikkeli on koottu kirjoittajan tekemästä sähköpostihaastattelusta sekä useiden eri maiden tiedotusvälineiden syyskuun aikana Noam Chomskylle esittämistä kysymyksistä sekä hänen internetissä julkaistuista vastauksistaan niihin.)