Kymmenet tuhannet suomalaispariskunnat kärsivät lapsettomuudesta. Onneksi Suomi on hedelmöityshoitojen edelläkävijämaita.

Espoolainen Leena (nimi muutettu) sai ensimmäisen lapsensa 34-vuotiaana. Hän oli pelännyt, ettei ikinä näkisi sitä päivää.

Leena ja hänen miehensä valmistuivat kumpikin yliopistosta 1990-luvun alun laman aikana. Työpaikan etsiminen humanisteina vailla aiempaa ammatillista kokemusta oli toivotonta. Koska toimeentulo heikosti palkatuilla korkeakouluharjoittelijapaikoilla ja satunnaisilla freelancetöillä oli mitä oli, he päättivät lykätä lasten hankintaa, kunnes edes toisella olisi kunnon työpaikka.

"Tuloni olivat niin alhaiset, ettei niihin perustuva äitiyspäiväraha olisi riittänyt mihinkään. Sitä paitsi jos tulisin raskaaksi, olisi varmaa, että määräaikaista työsuhdetta ei uusittaisi."

Ulos ystäväpiiristä

Vuonna 1997 heidän elämäntilanteensa oli lopulta sellainen, että lapsen olisi voinut hankkia. Mutta vuotta aiemmin Leenalla oli ollut vaikea virtsarakon tulehdus, johon hänelle oli määrätty sulfaa. Lääke ei tehonnut, mutta peitti oireet, kunnes kuume nousi korkeaksi. Siihen mennessä tulehdus oli levinnyt pahasti.

Lapsen hankinta ei ottanut onnistuakseen. Samaan aikaan kuitenkin Leenan ja hänen miehensä monilla vanhoilla ystävillä oli pieniä lapsia. Lasten puute johti sosiaaliseen isolaatioon.

"Pienten lasten äidit puhuvat aina lapsistaan", Leena sanoo. "Tunsin oloni ulkopuoliseksi, kun minulla ei ollut sellaisia. Huomasin, ettei minulla ja vanhoilla kavereillani oikein ollut mitään yhteisiä puheenaiheita. Kutsut vierailulle alkoivat käydä yhä harvinaisemmiksi."

Vuonna 1999 Leena hakeutui hoitoon Felicitas-klinikalle. Yksityiseen klinikkaan päädyttiin siksi, että Jorvin klinikalle oli liian pitkä jono. Leenan mies täyttäisi parin vuoden sisällä 40 vuotta. Kyseisen iän ylitettyään häntä ei enää kelpuutettaisi kaikissa Suomen adoptioyhteistyömaissa adoptiovanhemmaksi. Jos hoito ei onnistuisi, he ehtisivät vielä adoptoida lapsen ulkomailta.

"Hoidon alkaessa olin syvästi onneton ja vihainen", Leena kertoo. "Eihän ollut meidän vikamme, ettei meidän sukupolvemme koskaan saanut pysyviä työpaikkoja. Jos työuramme olisi sujunut niin kuin meitä vanhemmilla ikäluokilla, mitään ongelmia lasten saannissa ei ehkä ikinä olisi ollut!"

Synnyttäjät vanhenivat

Suomessa syntyi vuonna 2001 noin 56.300 lasta. Se oli vähemmän kuin koskaan sitten 1860-luvun nälkävuosien. Vuonna 1868 maassamme syntyi vain 43.700 lasta, tosin tuolloin väkilukummekin oli vain 1,8 miljoonaa.

Naisen aseman kehittyessä syntyvyys on kaikissa länsimaissa alentunut huimasti. Naiset eivät enää ole samanlaisia "synnytyskoneita" kuin entisaikoina. Vaikka kokonaishedelmällisyys Suomessa on pudonnut alle luonnollisen uusiutumisen, se on silti EU-maiden korkeimpia. EU:n keskiarvo on 1,45 eli yhtä naista kohti syntyy 1,45 lasta, kun se Suomessa on 1,7. Jottei väestö pienenisi, luvun pitäisi olla 2,1.

Paitsi että syntyvyys on alentunut, myös ensisynnyttäjien keski-ikä Suomessa on 1990-luvun puoliväliin asti noussut. Ilmiötä on selitetty länsimaisella sinkkukulttuurilla: naiset haluavat olla pitempään vapaita tulemaan ja menemään. Mutta muitakin selityksiä on.

Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen johtaja Ismo Söderlingin mukaan syntyvyyden ja taloudellisten tekijöiden välistä yhteyttä on jossain määrin selvitetty. Yleisesti ottaen Suomessa on havaittu, että taloudellisen taantuman aikana sekä syntyneiden määrissä että kokonaishedelmällisyydessä tapahtuu kasvua. Esimerkiksi laman vuosina 1991–94 syntyi keskimäärin 65.000 lasta vuodessa.

"Työttömänä ollessa on hyvää aikaa olla lapsen kanssa", kehittämispäällikkö Mika Gissler Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta Stakesista selittää ilmiötä. "Lisäksi lapsi voi työttömänä ollessa tuoda mielekkyyttä elämään."

Taloudellisella nousukaudella taas työvoiman kysyntä ja ylityöpaineet kasvavat, jolloin – Söderlingin sanoin – "lapsi on kulutusta ja työuraa uhkaava tekijä". Tutkijoiden tulokset ja tulkinnat kuulostavat hieman oudoilta, kun niitä vertaa Leenan tarinaan.

Ensisynnyttäjien keski-ikä ei kuitenkaan ole enää viiteen vuoteen noussut. Se on nyt 27,6 vuotta. Kaikkien synnyttäjien keski-ikä on 29,9 vuotta. Sekin on ollut viimeiset kolme vuotta sama.

"Se saattaa kuvata, että on ryhmä, joka on lykännyt lasten hankintaa ja saattaa jäädäkin lapsettomaksi – sitähän synnyttäjätilastot eivät kerro", Gissler arvioi tilannetta.

Väestöliitossa tutkitaankin parhaillaan ns. epätyypillisten työsuhteiden vaikutusta ihmisten lastenhankintapäätöksiin.

Apua luontoäidille

Viime vuosikymmenien yhteiskunnallinen kehitys, joka on johtanut synnyttäjien keski-iän nousuun, on biologisten tekijöiden kannalta ongelmallinen. Naiset ovat hedelmällisimmillään 20 ja 25 ikävuoden välillä. Noin 40 ikävuoden jälkeen hedelmällisyys laskee jyrkästi.

Hedelmättömyys ei ole kuitenkaan vain naisten ongelma. Muutaman viime vuosikymmenen aikana teollisuusmaiden miesten sperman laatu on heikentynyt selvästi, tosin Suomessa vähemmän kuin muualla. Syyksi on epäilty ympäristömyrkkyjä, mutta varmuutta asiasta ei ole.

Suunnilleen kolmasosassa tapauksista lapsettomuus johtuu naisesta, kolmasosassa miehestä ja kolmasosassa molemmista. Noin joka kymmenennessä tapauksessa syy ei selviä. Yleisimmät syyt lapsettomuuteen ovat naisella munasolun irtoamishäiriöt, vauriot munatorvissa sekä endometrioosi eli kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti. Miehellä yleisimmät syyt ovat häiriö siittiöiden muodostumisessa ja niiden huono liikkuvuus.

Hoidot voidaan jakaa hormonihoitoihin, kirurgisiin hoitoihin ja hedelmöityshoitoihin. Munasolun irtoamishäiriöitä voidaan tehokkaasti hoitaa hormoneilla, joilla munasolu saadaan kypsymään ja irtoamaan luonnollisella tavalla. Hormonihoitoa käytetään myös tietyissä miesten lapsettomuustapauksissa.

Kohtuontelossa voi esiintyä kiinnikkeitä, polyyppeja tai myomia, jotka voivat heikentää alkion kiinnittymistä. Nämä todetaan kohtuontelon tähystyksessä ja hoidetaan kirurgisesti. Munasarjoissa olevat endometrioosikystat voidaan tyhjentää neulalla ultraääniohjauksessa ennen hedelmöityshoitoja tai poistaa tähystysleikkauksen avulla.

Hedelmöityshoidoissa yleisimmin käytössä olevat menetelmät ovat koeputkihedelmöitys eli IVF-hoito, kohdunsisäinen inseminaatio eli keinosiemennys (IUI), mikrohedelmöitys eli mikroinjektio (ICSI), alkion kuoren avaus sekä luovutetun munasolun käyttö yhdistettynä IVF-hoitoon.

Keinosiemennyksessä siittiöitä ruiskutetaan suoraan kohtuonteloon, jolloin ne pääsevät helposti munatorviin hedelmöittämään munasolun. Hoito ajoitetaan ovulaatioajankohtaan joko luonnollista kiertoa seuraamalla tai hormonihoidon avulla.

Koeputkihedelmöitys on nykyisin kaikkein tehokkain lapsettomuuden hoitomenetelmä. Siinä munasarjoista kerätään emättimen kautta munasolut, jotka hedelmöitetään kehon ulkopuolella. Kun hedelmöityneet munasolut ovat jakautuneet alkioiksi, ne siirretään takaisin kohtuun.

Alkioita saadaan usein enemmän kuin kohtuun voidaan kerrallaan siirtää. Silloin ylimääräiset alkiot voidaan pakastaa myöhempiä hoitoja varten. Gisslerin mukaan Suomessa tehdäänkin pakastetun alkion siirtoja tehdään enemmän kuin missään muualla Euroopassa.

Jos miehellä on vähän siittiöitä tai ne ovat huonolaatuisia, voidaan koeputkihedelmöityksen yhteydessä käyttää mikroinjektiota. Tämä tarkoittaa, että siittiö viedään mekaanisesti munasolun sisään. Mikrohedelmöityksessä tarvittavat siittiöt voidaan ottaa suoraan myös miehen lisäkiveksistä tai kiveksistä ohutneulanäytteellä.

Joskus alkion ympärillä oleva kuori ei avaudu eikä alkio siksi pysty kiinnittymään kohdun limakalvolle. Mikromenetelmällä alkion kuorta voidaan avata, jolloin kiinnittyminen tapahtuu helpommin. Alkion kuoren avausta voidaan käyttää myös, jos aikaisemmissa siirroissa alkio ei ole kiinnittynyt.

Uusinta uutta hoidoissa on alkiodiagnostiikka, jonka avulla alkioiden joukosta voidaan seuloa kromosomaalisesti terveet alkiot. Näin tehdään tapauksissa, joissa voidaan epäillä tiettyjä kromosomipoikkeavuuksia. Vain terveitä alkioita käytetään hedelmöityshoidoissa. Näin vältytään tilanteelta, jossa sikiön sairaus todetaan vasta lapsivesitutkimuksessa.

Eri menetelmien onnistumisprosentit vaihtelevat. Jos edellytykset raskauteen näyttävät hyviltä, hedelmöitystä kannattaa yrittää useita kertoja. Tilastojen mukaan raskauden onnistumismahdollisuudet kasvavat aina kuudenteen yritykseen asti.

Aina raskaaksi tulo ei kuitenkaan omilla munasoluilla onnistu. Tällöin voidaan käyttää luovutettuja sukusoluja – joko siittiöitä tai munasoluja tai molempia. Luovuttajia valittaessa otetaan huomioon ulkoiset tuntomerkit eli pituus, paino sekä hiusten ja silmien väri.

"Tulokset ovat koko ajan parantuneet", erikoislääkäri Merja Tuomi-Nikula Helsingissä toimivalta Felicitas-klinikalta sanoo. "Noin 80 prosenttia hoitoon hakeutuvista pariskunnista saa lopulta lapsen tavalla tai toisella. Mutta niilläkin, jotka kaikista yrityksistä huolimatta jäävät ilman, on vielä mahdollisuus adoptioon."

Kenelle ja missä?

Suomessa on yhteensä 19 hedelmöityshoitoklinikkaa. Julkisella puolella hoitoa antavat kaikki yliopistolliset klinikat sekä Pohjois-Karjalan keskussairaala Joensuussa. Alkuvaiheen hoitoja annetaan myös Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä ja Mikkelin keskussairaalassa, mutta näiden alkionsiirrot tehdään muualla.

Väestöliitolla, joka edustaa kolmatta sektoria, on klinikoita Helsingissä, Turussa ja Oulussa. Puhtaasti liiketaloudellisin perustein toimivia klinikoita on ainakin Helsingissä, Tampereella, Turussa, Kuopiossa, Jyväskylässä ja Lappeenrannassa.

Julkisella puolella jonotus IVF- tai ICSI-hoitoon saattaa kestää jopa vuoden. Väestöliiton Helsingin-klinikan ensikäynnille on 1–2 kuukauden jono, mutta siitä eteenpäin tutkimukset ja hoidot jatkuvat ilman odotusta. Yksityisille klinikoille pääsee yleensä hoitoon heti.

"Jos tulee ilmi merkittäviä sosiaalisia ongelmia – väkivaltaa, huumeiden käyttöä, runsasta alkoholin käyttöä – niin ne pyritään ratkaisemaan ennen kuin hoitoon lähdetään", apulaisylilääkäri Anne-Maria Suikkari Väestöliiton Helsingin-klinikalta selvittää.

Suikkarin mukaan hoitojen kysyntä on ollut muutaman vuoden ajan stabiili. Merkittävää nousua tapahtui 1990-luvun alkupuolella mikroinjektion keksimisen myötä, jolloin hoidon piiriin tuli paljon uusia pareja, joille hoitoa ei ennen voitu antaa. Nyt hoitojen tarjonta vastaa kuta kuinkin kysyntää.

"Saturaatiopiste on varmaankin jo saavutettu", Tuomi-Nikula toteaa. "Ikäluokat pienenevät ja hoitotulokset ovat parantuneet, jolloin tuloksiin päästään nopeammin."

Hedelmöityshoidoissa on kuitenkin yhä yksi todellinen pullonkaula: lahjamunasolujen saanti. Julkisella puolella niitä ei ole lainkaan saatavilla. Väestöliitossa jono munasolun saantiin on kaksi vuotta.

"Niinpä käytännön syistä yli 42-vuotiaita ei oteta lahjamunasoluhoitoon", Suikkari sanoo.

Felicitas-klinikalla suoritetaan vuosittain miltei sata hoitoa, joissa käytetään luovutettuja munasoluja. Hoitoihin on sielläkin noin vuoden jono, koska lahjamunasoluja ei ole riittävästi. Ikäraja on niinikään 42 vuotta, paitsi jos saaja on hankkinut oman luovuttajan.

Munasoluista kilpailevat yksityisillä klinikoilla ulkomailta tulevat asiakkaat, sillä esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa sukusoluluovutushoitoja on rajoitettu, osin jopa kielletty. Tuomi-Nikula kertoo, että hoidettavia on ainakin Felicitas-klinikalle tullut jopa Japanista asti. Suomi on alalla maailman kärkimaita. Tieto ulkomaille kulkee kollegojen kautta.

"Munasoluja tarvitaan jatkuvasti lisää", Tuomi-Nikula sanoo. Hän kaipaa luovuttajiksi alle 35-vuotiaita, terveitä ja mielellään tupakoimattomia naisia, jotka ovat jo itse synnyttäneet ainakin kerran. "Haluamme säästää luovuttajan tulevaisuuden tilanteelta, jossa hän olisi luovuttanut munasoluja, muttei itse sitten saisikaan lapsia."

Hoito munasoluluovuttajalle on luonnollisesti ilmainen. Prosessi on varsin vaativa: käyntejä klinikalla kertyy puolen tusinaa, eivätkä hormonihoidot ole vallan tuskattomia. Lopuksi tehdään munasolupunktio, mikä edellyttää yhden päivän töistä pois jäämistä. Tämän vuoksi luovuttajalle maksetaan korvaukseksi vaivoistaan klinikasta riippuen 350–500 euroa.

Suomessa ei ole tällä hetkellä lakia lapsettomuushoidoista; sellainen on vasta vireillä. Suikkari toivoo, että laista tulisi mahdollisimman väljä – sellainen, että nykyiset hoitokäytännöt sallittaisiin.

"Suomessa lääkärien keskinäinen kontrolli hoitojen suhteen on toiminut hyvin ilman lakiakin", Tuomi-Nikula sanoo. "Eettisten periaatteiden vastaisesti ei toimita."

Felicitas-klinikan lääkärit ovat käyneet puhumassa lakialoitteesta mm. eduskunnassa. Tämän hetken kuuma kysymys on, voidaanko yksinäiselle naiselle luovuttaa munasoluja. Lakiin on esitetty kohtia, joiden mukaan yksinäisille naisille ei voisi antaa tuntemattoman luovuttajan sukusoluja. Lisäksi sukusolun luovuttanut mies saattaisi päätyä biologisen lapsensa elatusvelvolliseksi.

"Elatusvelvollisuus on mielestäni kohtuutonta", Tuomi-Nikula sanoo. "Mutta se, että yksinäisille naisille ei voi antaa tuntemattoman luovuttajan sukusoluja, on mielestäni perusteltua – näin siksi, että lapsella on oltava isä. Muissa tapauksissa tuntematon luovuttaja on paikallaan."

Arvokasta mutta sen arvoista

Hedelmöityshoidot eivät ole halpaa lystiä. Julkisella puolella on luonnollisesti halvinta ja yksityisillä klinikoilla kalleinta. Raha-automaattiyhdistykseltä toiminnalleen tukea saava Väestöliitto sijoittuu niiden väliin.

"Suomessa lapsettomuus on sairaus, niinpä lääkkeet ovat Kela-korvattavia", Söderling kertoo. "Lisäksi Väestöliiton klinikat antavat itse hoidon omakustannushintaan."

Gisslerin mukaan yksityisellä klinikoilla hoidetaan keskimäärin 2,5 vuotta vanhempia naisia ja enemmän selittämätöntä tai monisyistä hedelmättömyyttä – siis keskimäärin vaikeampia tapauksia.

Tuomi-Nikula puolustaa Felicitasin hintatasoa korkealla ammattitaidolla sekä monipuolisilla ja henkilökohtaisilla palveluilla:

"Olemme Suomen vanhin privaattiklinikka – olemme toimineet jo yli kymmenen vuotta. Hoitoja täytyy tehdä määrätty määrä vuosittain, jotta toiminnan taso pysyy hyvänä. Meiltä saa myös psyykkistä tukea, joka on ensiarvoisen tärkeää. Pariskuntia voidaan yhdessä ja erikseen tukea ongelmatilanteissa – jos valitaan sukusoluluovutushoito taikka lapsettomuuden aiheuttamassa pettymyksessä, jos hoito epäonnistuu tai tulee keskenmenoja. Lisäksi meillä sama lääkäri hoitaa potilasta alusta loppuun."

"Nuoret hakeutuvat julkiselle puolelle, koska se on edullisempaa", Tuomi-Nikula lisää. "Heillä on aikaa odottaa. Meille tullaan, kun on kiire."

Vaikka onnistuisikin pääsemään hoitoon julkiselle puolelle, jo yksistään hoidossa tarvittavien lääkkeiden omavastuuosuus tekee hoidosta varsin arvokasta.

Leena kertoo hoitojen lääkkeineen ja kaikkineen tulleen maksamaan (markoissa) "ainakin 60, ehkä jopa 80 tonnia". "Tarkkaa summaa en hirvennyt ikinä laskea."

Hän pitää silti hoitoa hintansa arvoisena.

"Appivanhempani maksoivat hoidot, mistä olen heille ikuisesti kiitollinen. Ja hoitoa antavat lääkärit tekevät todella arvokasta työtä. Nyt meillä on maailman ihanin pikku tyttö."

* * *

ETSINTÄKUULUTUS

Munasolujen luovuttajia.

Kriteerit:

- ikä alle 35 vuotta

- terve ja tupakoimaton

- kokemusta synnytyksestä

Kaikki kulut korvataan.

Palkkio: hyvä mieli.

Hedelmöityshoitojen historiaa

• Suomen ensimmäinen koeputkilapsi (IVF-hoito) syntyi vuonna 1984.

• Pohjoismaiden ensimmäinen lapsi luovutetusta munasolusta syntyi 1991.

• Mikroinjektiohoidon eli ICSI:n tuloksena ensimmäinen lapsi syntyi 1994.

• Ensimmäinen lapsi Suomessa alkion kuoren avauksen tuloksena syntyi 1996.