Henry Ford aloitti autojen massatuotannon ja vaikutti länsimaisen yhteiskunnan elämäntavan muotoutumiseen kenties enemmän kuin yksikään toinen ihminen 1900-luvulla.


Charles Chaplin esitti vuonna 1936 valmistuneessa elokuvassaan Nykyaika liukuhihnan ääressä puurtavaa tehdastyöläistä, joka ei kykene pysyttelemään mukana työn pakkotahdissa. Hän rientää levyjen perään, joissa olevien muttereiden kiristäminen on hänen tehtävänsä, ja päätyy lopulta jättimäisen koneen hammaspyörien sekaan.

Chaplin lasketteli satiiria tehdastyössä vallinneista oloista, jotka olivat todellisuutta miljoonille 1900-luvun alkupuolen amerikkalaistyöläisille. Henry Fordin kehittämä liukuhihnajärjestelmä oli tehostanut teollisuustuotannon huippuunsa, mutta tehokkuudella oli hintansa: työ liukuhihnan äärellä oli puuduttavan yksitoikkoista eikä sallinut lyhyitäkään hengähdystaukoja.

Nelipyöräinen vaunu

Henry Ford syntyi 30.7.1863 Michiganin osavaltiossa Yhdysvaltain Isojenjärvien seudulla aikana, jolloin etelämpänä maata käytiin veristä sisällissotaa. Vartuttuaan mieheksi hän päätyi insinööriksi Edisonin valaistustehtaaseen. Hän meni naimisiin vuonna 1888, ja viisi vuotta myöhemmin syntyi Edsel-poika, joka jäi hänen ainoaksi lapsekseen.

Ford ryhtyi puuhailemaan autojen parissa jo 1890-luvulla. Hänen ensimmäinen autonsa Quadricycle muistutti lähinnä kevyitä hevoskärryjä eikä ollut mikään menestystuote. Se ei kuitenkaan saanut miestä lannistumaan.

Fordin ensimmäinen yritys perustaa oma autotehdas kariutui. Toisella yrittämällä hanke onnistui, ja 16.6.1903 Ford ja yksitoista muuta sijoittajaa perustivat Ford Motor Companyn 28.000 dollarin alkupääomalla. Runsas kuukausi myöhemmin toimitettiin jo ensimmäinen auto eräälle Detroitissa asuvalle lääkärille.

1900-luvun vaihteessa autot olivat suureksi osaksi käsityötä, minkä vuoksi niitä saattoivat ostaa vain hyvin varakkaat ihmiset. Ford halusi rakentaa autoja, jollaisiin jotakuinkin kenellä tahansa olisi varaa. Jotta tämä olisi mahdollista, tuotanto piti rationalisoida.

Auto joka miehelle

Fordin T-mallin, ”Tin Lizzyn”, valmistus aloitettiin lokakuussa 1908. Viiden hengen perhemallia tarjottiin 850 dollarilla. Tuotantomäärät kasvoivat nopeasti: vuonna 1912 valmistettiin jo 75.000 autoa. Perhemallin hinta laski 690 dollariin; Roadster-mallin sai satasen halvemmalla. Vuoteen 1914 mennessä kauppa kävi niin kuumana, ettei auton mainostamista pidetty enää tarpeellisena.

Henry Fordin kuningasajatus oli liukuhihnajärjestelmä, jossa koottava auto liikkui tuotantolinjalla eteenpäin kuhunkin työvaiheeseen keskittyneiden, erikoiskoneita käyttävien työntekijöiden kohdalle. Aiemmin työntekijät olivat aina siirtyneet osat muassaan auton luo, mikä hidasti työtä.

Vuonna 1919 Ford halusi sijoittaa autojen myynnistä saadut voitot yhtiön laajentamiseen, mutta vanhoilliset osakkeenomistajat estivät hänen aikeensa. Saman vuoden heinäkuussa Henry Ford ja hänen poikansa Edsel ostivat muut osakkaat ulos yhtiöstä hieman yli sadalla miljoonalla dollarilla. Ford Motor Companysta tuli vuosikymmeniksi perheyhtiö, kunnes se vietiin pörssiin 1956.

Michiganin Dearborniin valmistui jättimäinen Rouge-tuotantolaitos, josta tuli 1920-luvun teollisen massatuotannon symboli. T-mallin tuotantoluvut kohosivat miljooniin. Vuonna 1921 laskettiin maailman kaikista rekisteröidyistä autoista peräti 56,5 prosentin olevan T-malli-Fordeja.

Ford oli autojen materiaalien ja kuljetuksen suhteen täysin omavarainen: yhtiön imperiumiin kuului terästehtaita, hiilikaivoksia, rautateitä, kumipuuviljelmiä sekä tavallisia metsiä – viimeksi mainittuja siksi, että tuon ajan autojen koreissa oli vain ohuet pellit, joiden alla oli puinen runko.

Villi vuosikymmen

Yhdysvallat eli 1920-luvulla villiä ”jazz-aikaa”. Maassa vallitsi kieltolaki, mutta viina virtasi vuolaammin kuin koskaan. Taloudessa vallitsi huikea nousukausi – paitsi autoteollisuudessa myös muiden kestokulutushyödykkeiden tuotannossa sekä rakennusalalla, jonka näkyvimpiä monumentteja olivat New Yorkin pilvenpiirtäjät. USA:han alettiin rakentaa koko maan kattavaa valtatieverkostoa. Vuosikymmenen päättyessä maassa oli jo 23 miljoonaa autoa, yksi auto neljää asukasta kohti. Pikku hiljaa myös naiset istahtivat ohjauspyörän taakse.

Samoihin aikoihin Venäjän vallankumouksesta innostuksensa saaneet sosialistit yrittivät saada orastavassa ay-liikkeessä vallan kahvasta kiinni. Sosiaalipoliittisesti Henry Ford kannatti lyhyitä työaikoja ja korkeita palkkoja. Hän oli sitä mieltä, että hänen työntekijöillään piti olla varaa auton ostoon. Ay-liikkeeseen hän kuitenkin suhtautui jyrkän kielteisesti ja antoi murskata sen masinoimat lakot kovakouraisin ottein.

Vahvatahtoinen isä ja hiljainen ja säyseämpi Edsel-poika olivat usein asioista eri mieltä. Edsel johti yhtiötä muodollisesti vuodesta 1919 vuoteen 1943, jolloin hän kuoli syöpään, mutta todellisuudessa tahtipuikkoa heilutti usein Henry-isä. Kun isää kiinnostivat ruuvit ja mutterit – siis mekaniikka – poika oli innostunut lähinnä autojen esteettisestä puolesta. Vuonna 1933 hän perustikin yhtiöön oman muotoiluosaston.

Fordin hegemonia automarkkinoilla oli kiistaton, mutta 1920-luvulla yhtiön päätuotteella alkoi olla vakava imago-ongelma. Erään hienostoon kuuluneen naishenkilön huhuttiin verranneen T-mallia kylpyammeeseen: ”Onhan se käytännöllinen mutta ei siinä kehtaa näyttäytyä julkisesti.”

Henry Leland, yksi Cadillacin perustajista, oli lähtenyt 1917 omille teilleen ja perustanut Lincoln Motor Companyn. Yhtiö oli kuitenkin ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin. Edsel Fordin aloitteesta Lincoln liitettiin vuonna 1922 Ford-yhtiöön. Näin Ford astui loistoautojen areenalle. Lisäksi 1920-luvun jälkipuoliskolla aloitettiin A-mallin tuotanto, jonka tarkoituksena oli nostaa itse Ford-merkin profiilia.

Ford, joka olet taivaissa…

Villi vuosikymmen päättyi New Yorkin pörssiromahdukseen lokakuussa 1929, ja Yhdysvallat vajosi ennennäkemättömään lamaan. Pahimmillaan maan työvoimasta oli työttömänä 28 prosenttia. Fordin tehtaiden porteilla puhkesi usein mellakoita, jotka poliisi hajotti kovin ottein. Työväestön liikehdintää kuvasi mm. Chaplin elokuvissaan.

Chaplin ei kuitenkaan ollut ainoa taiteilija, jonka mielikuvitusta Ford ruokki. Brittikirjailija Aldous Huxley tuli kuuluisaksi painajaismaisella tieteisromaanillaan Uljas uusi maailma (1932). Kirjassa ihmiset syntyivät klooneina jättimäisissä hautomoissa, ja heidät aivopestiin pienestä pitäen hyväksymään oma sosiaaliluokkansa, olivatpa he sitten alfoja, beetoja, gammoja, deltoja tai epsiloneja.

Huxleyn teoksessa Henry Ford oli eräänlainen jumala, jonka nimissä manattiin (”Oh, Ford, how I hate them!”) ja jonka syntymävuoteen ajanlaskukin perustui.

Todellinen Henry Ford murtui poikansa kuolemasta. Hän johti yhtiötä Edselin kuoleman jälkeen vielä parin vuoden ajan, mutta luovutti sitten vetovastuun pojanpojalleen Henry Ford II:lle. Isoisä siirtyi ajasta ikuisuuteen vuonna 1947.

USA ja Eurooppa eriytyvät

Ford rantautui Eurooppaan jo 1904 Cordingley Automobile Show’ssa Lontoossa, ja Fordeja tuli myyntiin Britanniassa vielä samana vuonna. Ranskassa Ford nousi maihin 1908 ja Venäjällä vuotta aiemmin, tosin lähinnä traktoreilla. Manchesteriin perustettiin T-mallien tuotantolaitos 1911.

1920-luvun lopulla Ford toimi jo kahdessatoista Euroopan maassa, mikä synnytti tarpeen keskittää Euroopan-toimintojen johtaminen yhteen paikkaan. Britanniaan perustettiinkin 1928 emoyhtiö Ford Motor Company Limited, ja Dagenhamin kaupunkiin nousi jättimäinen tehdas, johon otettiin mallia Rougesta. Vuonna 1932 markkinoille tullut Model Y oli ensimmäinen Euroopan markkinoita varta vasten suunniteltu auto. Verotuksellisista syistä siinä oli pienempi moottori kuin amerikkalaisissa Fordeissa.

Toisen maailmansodan jälkeen Fordin Amerikan- ja Euroopan-toiminnot eriytyivät entistäkin selvemmin. USA:ssa yhtiön autovalikoimaan oli 1930-luvun lopulla liitetty Mercury. Yhdysvaltain kultaisella 1950-luvulla Ford aloitti sittemmin legendaksi kohonneen Thunderbird-mallinsa tuotannon. Vuonna 1964 ilmestyi markkinoille niin ikään menestykseen kaasutellut Mustang.

Vuosina 1957–59 tuotannossa ollut Edsel, jonka keulamaski muistutti hevosen länkiä, oli kuitenkin alusta loppuun fiasko. Ironista kyllä, tänä päivänä se on keräilijöiden suosikki. Lincoln Continental, jollaisen kyydissä presidentti John F. Kennedy kohtasi matkansa pään Dallasissa marraskuun 22. päivänä 1963, kilpaili vuosikymmenet USA:n ykkösloistoauton asemasta Cadillacin kanssa.

Britanniassa 1960-luvun tunnetuimpia Fordeja olivat loistoauto Zephyr, jollaisella mm. Beatles-rumpali Ringo Starr ajeli, sekä pieni ja kulmikas Anglia, jollaisella Harry Potter lenteli J. K. Rowlingin teoksissa. Länsi-Saksassa valmistettu Taunus saavutti suunnattoman suosion, samoin kuin vuodesta 1968 lähtien sekä Brittein saarilla että manner-Euroopassa tuotettu Escort.

Fordilla menee hyvin

”Fordi-rämä, peltijuna, ihmiskunnan mätämuna”, lasketeltiin tunnetussa lorussa jo vuosikymmeniä sitten. Tämä ei ole kuitenkaan Fordin menestystä kampittanut. Ford on ollut Suomessa myydyimpiä automerkkejä alusta alkaen.

Myös USA:ssa Ford on kestänyt ulkomaisten autojen invaasion monia muita amerikkalaismerkkejä paremmin. Vuonna 1993 viisi maan kahdeksasta myydyimmästä automallista oli Fordin tuotantoa – Fordin F-sarjan suurikokoinen avolava (”truck”) on nykyisin USA:n kaikkein myydyin automalli, ja Ford Taurus oli vuosia maan suosituin henkilöauto.

Loistoautomarkkinoilla Lincoln Continentalista polveutunut Town Car on viimeisten kymmenen vuoden aikana syrjäyttänyt melko suvereenisti Cadillacin ja on tänä päivänä amerikkalaisten mielestä hienostunein kotimainen auto. Sadassa vuodessa Ford on autoistanut synnyinmaansa ja puoli maailmaa ja kulkenut pitkän tien ”kylpyammeesta” limusiiniin.

* * *