|
Presidentti George W. Bushin kotiosavaltiossa Villin lännen henki ja uskonto lyövät kättä.
Aurinko nousee pilvettömälle taivaalle Texasin Dallasissa. Mittari näyttää jo kymmeneltä aamulla 105 Fahrenheit-astetta (n. 40,5 °C). Minun pitäisi ostaa käytetty auto.
Olen selannut edellisenä iltana Dallas Morning News -sanomalehteä ja ottanut yhteyttä muutamiin autonsa kaupittelijoihin. Ensimmäinen heistä on luvannut tulla aamulla motelliini.
Pihaan kurvaa iso, vanha Mercury Grand Marquis. Konepelti auki. On hyvä tarkistaa, ettei öljy ole harmaata; se olisi merkki siitä, että moottorin kansitiiviste on palanut. Öljytikkua on kuitenkin mahdoton edes koskettaa, sillä kone hehkuu tulikuumana. Kierrän autoa tutkien sitä päältä päin ja huomaan, että etulokasuojassa on luodinreikä. Tervetuloa Texasiin!
Texas on suuri
Teksasiin, Teksasiin,
mun on pakko päästä Teksasiin.
Siellä limusiinitkin on isompii;
voi kun pääsis niiden sompiin kii.
“How big is Finland? – Kuinka iso Suomi on?” baseballhattuinen mies kysyy minulta baarissa. “Siinä Montanan kokoinen”, vastaan. “No eipä ole järin iso”, hän toteaa ja ottaa kunnon hörpyn olutlasistaan. Harmittaa, etten sanonut “Siinä Alaskan kokoinen” – olisi kaverilta mennyt jauhot suuhun.
Texasilaiseen mentaliteettiin kuuluu rehvastella koolla joka käänteessä. Tämä ärsyttää erityisesti alaskalaisia, ja joskus he sanovatkin: ”Jolleivät nuo texasilaiset väännä suutaan soukemmalle, me jakaudumme kahtia, ja sen jälkeen Texas on USA:n kolmanneksi suurin osavaltio!”
Nykyinen Texas Capitol rakennettiin aiemman, tulipalossa tuhoutuneen eduskuntatalon tilalle ja valmistui vuonna 1888. Se muistuttaa hyvin paljon liittovaltion kongressirakennusta U.S. Capitolia Washington D.C.:ssä. Texasilaiset muistavat aina huomauttaa, että se on seitsemän jalkaa (n. 2 metriä) U.S. Capitolia korkeampi.
Texas Capitolin rahoittivat chicagolaispankkiirit Charles B. ja John V. Farwell. He saivat rahojensa vastineeksi maata kymmenen piirikunnan alueelta osavaltion luoteisosista, ns. Panhandlesta (’Pannunvarsi’). Näille maille perustettiin Villin lännen historian suurin karjatila XIT Ranch, jonka maat kattoivat kolme miljoonaa eekkeriä (yli 12.000 neliökilometriä) ja jonka karjan pääluku kohosi peräti 150.000:een.
Panhandlen alueen suurimmassa kaupungissa Amarillossa on tarjolla myös jotakin suurta: jos syöt The Big Texan -ravintolan erikoispihvin tunnissa, se on ilmainen. Helppo homma – äkkiäkös sitä hotkaisee 72 unssia (n. 2 kg) naudanlihaa…
Texasilla on historia
Me öljydollareista elettäis
ja lihavasta lehmikarjasta.
Eihän Teksasissa kukaan töitä tee;
tän kaiken opin tv-sarjasta.
Amerikkalaiset ovat isänmaallista väkeä. Kouluissa historianopetus keskittyykin ensisijaisesti oman maan ja osavaltion historiaan ja vain marginaalisesti maailmanhistoriaan.
Texasilaisilla on oma ”talvisotansa”. Vuonna 1836 William B. Travis, Jim Bowie, Davy Crockett ja noin 180 muuta miestä kokivat sankarikuoleman, kun meksikolaiskenraali Santa Anna armeijoineen hävitti Alamon varuskunnan San Antoniossa. Texas oli juuri julistautunut itsenäiseksi Meksikosta. Alamon varuskunnan hävityksellä olikin enemmän poliittista kuin sotilaallista merkitystä: kapinallisille piti antaa opetus. Jatkossa texasilaiset kuitenkin pääsivät voitolle, ja Alamon taistelusta tuli legenda.
Yhdeksän vuotta kestänyt itsenäisyys onkin texasilaisille kissanhännän noston arvoinen asia, sillä Texas on ainoa Yhdysvaltain osavaltio, joka on koskaan ollut itsenäinen kansakunta. Osavaltion lippu, The Lone Star (’Yksinäinen Tähti’), muistuttaa tästä tänäkin päivänä. Texas liittyi Yhdysvaltain Unioniin vuonna 1845.
Texasilaisten kapinallisuus ei kuitenkaan päättynyt tähän. Yhdysvaltain sisällissodassa (1861–65) Texas liittyi Konfederaatioon eli etelävaltioihin, jotka halusivat erota Unionista. Pohjoisen sotilaat käyttivät vastustajistaan nimitystä Johnny Reb, ’Johnny kapinallinen’. Etelän poikien taisteluhuuto kuului ”Hooray for Dixie”.
Sisällissota päättyi Etelän tappioon, mutta se ei estänyt Texasin kukoistusta. Heti sodan jälkeen alettiin ajaa suuria määriä Texasin karjaa rautateiden päätepisteisiin Kansasiin, josta se kuljetettiin Chicagoon teurastettavaksi. Espanjalaisilta karanneiden nautojen jälkeläisestä, pitkäsarvisesta Texas longhornista, tuli osavaltion symboli. Niinpä Texasin yliopiston (University of Texas at Austin) jalkapallo- ynnä muiden urheilujoukkueiden nimi on tänä päivänä Longhorns.
1900-luvun puolella Texasista löydettiin öljyä, mikä teki maatalousvoittoisesta osavaltiosta modernin teollisuusvaltion. Öljyn ansiosta osavaltion itäosat nousivat ennennäkemättömään kukoistukseen. Sekä Dallasin että Houstonin talousalueella asuu nykyisin viitisen miljoonaa ihmistä.
Öljy on vielä tänäkin päivänä Texasin taloudelle merkittävä tekijä, joskin teollisuus on kehittynyt edelleen nykyaikaisempaan ja kansainvälisempään suuntaan. Dallas – Fort Worthin lentoasema on USA:n neljänneksi vilkkain. Nokian Yhdysvaltain-tuotantolaitokset sijaitsevat Fort Worthissä.
Kaikesta edellä kerrotusta johtuen texasilaisilla on taipumus suhtautua muualta tuleviin torjuvasti: ”If your grandpa wasn’t born here, you ain’t nothing; we don’t trust you. – Jollei isoisäsi syntynyt täällä, et ole yhtään mitään; sinuun ei luoteta.” Mainittakoon, että ”oikeiden” teksasilaisten mielestä presidentti George W. Bush on jenkki, Pohjoisen miehiä, ja siksi epäilyttävä.
Texasissa on kauniita naisia
Teksasiin, Teksasiin,
pääse sinne miksi en?
Siellä ihanimmat naminamigimmat
on koko Dixien.
Kauniit naiset ovat tärkeä osa texasilaista imagoa. Niinpä ZZ Top -yhtyeen videoissa autot ja katseen vangitsevat naiset ovat aina keskeisellä sijalla.
Tyypillisellä texasilaiskaunottarella on pitkät, vapaana liehuvat hiukset ja yllään leninki taikka toppi ja shortsit sekä cowboysaappaat ja stetson. Asukokonaisuus on tyrmäävä.
Texasilaisten naisten kauneus ei ole pelkkää legendaa, sillä viimeisten 30 vuoden aikana texasilaiskaunotar on voittanut Miss USA -kisat seitsemän kertaa (peräti viidesti peräkkäin vuosina 1985–89). Mainittakoon myös, että Farrah Fawcett, yksi alkuperäisistä Charlien enkeleistä, syntyi Texasin Corpus Christissä.
Oman värikkään lisänsä katukuvaan tuovat tejanot, Texasin latinot. He olivat pitkään etnisiä väliinputoajia: aidot meksikolaiset pitivät heitä maanpettureina, koska he asuivat Yhdysvalloissa, ja samaan aikaan gringot, USA:n valkoiset, eivät myöskään hyväksyneet heitä. Jäätä auttoi murtamaan 1990-luvun alkupuolella menestynyt laulajakaunotar Selena Quintanillo.
Texasissa on maahanmuuttajia
Kerran melkein jo pääsin Teksasiin,
olen näet hyvä uimari.
Mut Pyhä Pietari tarttui niskaan kii ja sanoi:
”Okay, buddy, what’s the hurry?!”
Texasin ja Meksikon rajalla virtaava Rio Grande – tai meksikolaisittain Rio Bravo del Norte – lienee ainakin lännenfilmien ystäville Pohjois-Amerikan tunnetuin joki. Nimestään huolimatta (’iso joki’) se ei vedä vertoja Mississipille, Ohiolle tai muille rahtiliikenteen valtavirroille.
Rio Grande on kuitenkin merkittävä symbolinen ja sosiologinen erottaja. Se jakaa ihmiset pohjoispuolella eläviin rikkaisiin ja eteläpuolella eläviin köyhiin. Siksi tuhannet meksikolaiset yrittävät joka kuukausi ylittää sen. Tästä juontuu laittomista meksikolaissiirtolaisista USA:ssa käytetty haukkumasana wetback, ’märkäselkä’.
Texasin 22-miljoonaisesta väestöstä virallisesti noin 32 prosenttia on latinoja. Todellisuudessa osuus on suurempi, sillä suuri osa rajan yli yrittävistä laittomista siirtolaisista ei jää koskaan kiinni. Niinpä heidän suhteellinen osuutensa kasvaa koko ajan. Muutaman vuoden kuluttua ei enää voidakaan puhua latinovähemmistöstä vaan -enemmistöstä.
Virallisesti Yhdysvallat tekee kaikkensa laittoman siirtolaisuuden kurissa pitämiseksi, mutta käytännössä Texasin, Kalifornian ja muiden rajaosavaltioiden talouselämä on pitkälti riippuvainen halvasta, laittomasta työvoimasta. ”Märkäselät” eivät valita työoloistaan, eikä heidän työpanoksestaan tarvitse tilittää valtiolle veroa.
Texasissa aseet puhuvat
Texasin värikkäällä historialla on suurempi vaikutus osavaltion nykyisyyteen ja texasilaisten psyykeen kuin moni ehkä haluaisi myöntääkään.
Villin lännen aikoihin ”pahat pojat” tulivat miltei järjestään Texasista tai Kansasista. Lännen perinteet istuvat sitkeässä, sillä liipaisinsormi on Texasissa yhä herkässä. Alun perin kalifornialainen mutta 13 vuotta Texas A&M -yliopistossa historiaa opettanut professori Donald J. Pisani on sanonut: ”En ollut koskaan nähnyt ihmisten uhkailevan toisiaan haulikoin moottoritiellä ennen kuin menin Texasiin.”
Erilaisuuden suvaitseminen ei kuulu vähemmän koulutettujen texasilaisten, ns. punaniskojen (rednecks) hyveisiin. Ei tarvitse kuin ajaa liian vanhalla autolla, niin voi joutua ihailemaan kansainvälisiä käsimerkkejä. Sama porukka on herkkä perustamaan riidan pienimmästäkin ärsykkeestä.
Yhdysvaltain rikosoikeusjärjestelmän erikoispiirre, oikeus puolustaa itseään asein, liittyy olennaisesti Texasiin. Ajatus sai vettä myllyynsä 1800-luvun lopulla Villissä lännessä, missä lainvartijoita oli harvassa. Lopulta vuonna 1921 myös liittovaltion korkein oikeus omaksui tämän kannan. Ratkaistavana oli tuolloin juuri Texasissa neljä vuotta aiemmin tapahtunut surmatyö.
Lähihistoriaa tuntevat muistanevat, että presidentti John F. Kennedy ammuttiin kuoliaaksi kesken paraatin Dallasissa vuonna 1963.
Henkirikostilastot ns. West South Central -alueella (Arkansas, Louisiana, Oklahoma ja Texas) ovatkin aina olleet kansallisia keskiarvoja korkeammat – pahimmillaan jopa 50 prosenttia. Noin kaksi kolmasosaa Texasin henkirikoksista tehdään tuliasein.
Toisaalta siellä, missä on paljon väkivaltarikoksia, myös rangaistukset ovat kovia. Texas on viime vuosina teloittanut enemmän ihmisiä kuin mikään muu osavaltio: presidentti Bushin ollessa Texasin kuvernööri (1995–2000) kuolemantuomioita pantiin täytäntöön yli 150.
Villin lännen perinteisiin viitaten Bush ilmoitti haluavansa syyskuun 11. päivän terrori-iskuista vastuussa olevat ”elävinä tai kuolleina”.
Texasissa asuu Herran kansaa
Texasilaisten väkivaltaisuutta vasten saattaa tuntua oudolta, että monet ihmiset ovat hyvin uskonnollisia. Raamattua tunteva kuitenkin huomaa, että Yhdysvaltain uskonnollinen oikeisto ammentaa ajattelutapansa pitkälti vanhan testamentin ”silmä silmästä” -periaatteesta.
Yhdysvalloissa on jos jonkinlaista uskontokuntaa, mutta hallitseva uskonto Texasissa ja koko etelävaltioiden alueella on baptismi. Tämän suuntauksen edustajat ovat meikäläisestä näkökulmasta varsin kireäpipoista porukkaa: tupakointi on kielletty, alkoholin nauttiminen on kielletty, esiaviollinen seksi on kielletty, tyttöjen hameiden on yllettävä polven alapuolelle, kirkossa on käytävä joka sunnuntai…
Kun tähän yhdistetään uskonnollisen oikeiston kiihkeä aseenkanto-oikeuden puolustaminen, keitos on suomalaisista käsittämätön. Ross Phares on kuvannut Yhdysvaltain rajaseudun uskonnollisuutta hilpeästi teoksessaan Bible in pocket, gun in hand (’Raamattu taskussa, ase kädessä’).
Kaikki eivät kuitenkaan ota uskontoa yhtä haudanvakavasti. Niinpä Texasissa aivan kuten Suomessakin runsas alkoholin käyttö aiheuttaa monia sosiaalisia ongelmia, ja nuorten naisten aborttiluvut ovat korkeita.
Mutta toisin kuin Suomessa, Texasissa lomaillessa on mahdollista törmätä kuorma-autoon, joka lastitilan peräluukussa lukee kissankorkuisin kirjaimin Jesus saves, Jeesus pelastaa. Lohdullinen ajatus, jos joku saa päähänsä tussauttaa sinut moottoritiellä…
Väliotsikkojen jälkeiset laulun sanat ovat Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen kappaleesta Teksasiin.
Texas pähkinänkuoressa
Nimi: sana Texas juontaa juurensa tejas-intiaaneista ja tarkoittaa ystävällistä
Lempinimi: Lone Star State
Liittyi Unioniin: 29. joulukuuta 1845 (28. osavaltio)
Kuvernööri: James Richard ”Rick” Perry
Pinta-ala: 695.676 neliökilometriä (noin kaksi kertaa Suomen kokoinen)
Asukasluku: n. 22 miljoonaa (v. 2003, USA:n toiseksi väkirikkain osavaltio)
Etniset vähemmistöt: n. 32 % latinoja, 12 % mustia, 1 % intiaaneja, 1 % aasialaisia
Pääkaupunki: Austin, koko talousalueella noin 1.350.000 asukasta
Suurimmat asutuskeskukset: Dallas – Fort Worth (n. 5,5 milj. as.), Houston (n. 5,0 milj.), San Antonio (n. 1,8 milj.)
Rajanaapurit: Meksikon liittovaltio sekä New Mexicon, Oklahoman, Arkansasin ja Louisianan osavaltiot
|